|
Miten saat rukoukseesi vastauksen
|
Pilvinen
taivas synkensi maaseudun yön säkkipimeäksi
ja kevyt sade päällysti valtatien vaarallisen
liukkaaksi. Tuona yönä, kotimatkalla, ohitin
kuorma-auton. Aivan ohituksen loppuvaiheessa autoni menetti
pidon ja lähti hallitsemattomana käärmemäiseen
luisuun tien sivuun. Auto heilui rajusti ja alkoi kääntyä
taaksepäin suuntaan, josta kuorma-auto oli tulossa.
Kauhuissani
rukoilin, "Jumala, auta!"
Yllättäen,
hetken kuluttua, autoni liukui pois kuorma-auton edestä.
Se jatkoi matkaansa tien sivussa, penkereelle asti. Ja
alkoi siellä kääntyä ylösalaisin.
Kauhuissani rukoilin jälleen.
Ihmeellistä,
mutta auto ei kääntynyt ylösalaisin. Mutta
se ei myöskään pysähtynyt. Se pyöri
ympäri ja paiskautui pellolle. "Voi ei",
ajattelin, "nyt ajan suoraan päin puuta."
Olin varma, että päiväni ovat luetut. Rukoilin
jälleen.
Jonkin
ajan kuluttua auto pysähtyi, pensaikon eteen. Ihmeellisesti
olin väistänyt jokaisen pylvään ja
jokaisen puun tien sivussa. Peruutin muutaman metrin,
käänsin auton ympäri ja ajoin pois ilman
pienintäkään naarmua minussa tai autossa.
Oliko
turvallisuuteni sattumaa vai vastaako Jumala rukoukseen?
Auttaako Hän, kun huudamme Häntä avuksi?
Oman
kokemukseni mukaan Jumala vastaa joihinkin rukouksiin
erittäin nopeasti, toisiin hitaammin. Jotkut rukoukset
näyttävät jäävän vaille
vastausta.
Tehokas
rukous ei ole onnekasta loitsuntaa erilaisten etuisuuksien
saavuttamiseksi. Eikä se ole mikään särkylääke,
jättiläisasperiini: "Ota Jumala kolme kertaa
päivässä, etkä enää tunne
kipua!," kuten John Powell sanoi.
Rukous
voi olla erittäin tehokasta. Avain on oikean rukouksen
oppimisessa. Kuten Raamattu sanoo, "Teillä ei
ole, sentähden ettette ano. Te anotte, ettekä
saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne
sen himoissanne" ( Jaak. 4:2-3).
Miten
sitten voimme rukoilla oikeita rukouksia?

Rukous ei
ole kuten jättiläisasperiini:
"Ota Jumala kolme kertaa päivässä,
etkä enää tunne kipua."

Aluksi,
rukoile vastuuta.
Jumala
ei tee puolestamme sitä, mitä meidän täytyy
tehdä. Esimerkiksi usein opiskeluaikanani rukoilin
tulisesti Jumalan apua kokeen aikana – erityisesti
silloin, kun en ollut perusteellisesti valmistautunut.
Onnistuin läpäisemään tenttini, mutta
en yhdenkään "rukoile lukemisen sijasta"
-rukouksen takia.
Rukoile
totuutta.
Kun
meillä esimerkiksi on ongelma, huono tapa, ristiriita
tai joku sairaus, meidän taipumuksemme on keskittyä
rukoilemaan oireen puolesta sen sijaan, että rukoilisimme
itse syyn puolesta. Sielunhoitaja Tr. Cecil Osborne kertoo,
että kun tiedostamattamme peitämme syvemmän
synnin tai syyn, me usein tunnustamme pienempiä syntejämme
tarmokkaasti. Tai sitten tunnustamme jonkun toisen syntejä.
Tämä tapahtuu siksi, että emme näe
tai emme uskalla nähdä syvempää syytä
tai syitä ongelmillemme.
Milloin
tahansa minulla on ongelma, tunnustan sen, mutta myös
pyydän Jumalaa näyttämään alkusyyn
ongelmalleni, koska suurin osa ongelmistamme ovat syvemmän
ongelman hedelmiä niin, että näkyvä
ongelma on vain oire syvemmästä ongelmasta.
Tästä
syystä pyydän Jumalaa näyttämään
minulle totuuden, kuinka minä vaikutan, tai voisin
vaikuttaa, asiaan. Pyydän myös, että hän
antaa minulle rohkeuden todellisuuden näkemiseksi
ja auttaa minua tekemään, mitä täytyy
tehdä, ongelman selvittämiseksi. Totuuden rukoileminen
on yksi tehokkaimmista rukouksista. Joskus en halua nähdä
totuutta, koska se pelottaa. Silloin kerron Jumalalle,
että olen halukas näkemään totuuden
- mitä tahansa se sitten onkaan.
Milloin
ikinä olen rukoillut tällä tavalla, rukoukseeni
on aina vastattu. Joskus vastaus tulee pian, toisinaan
hitaasti. Useimmiten se riippuu siitä, milloin olen
valmis vastaanottamaan sen.