Toivo - Jaksamisen Voimavara

James Lee, nuori isä, soitti sanomalehden toimitukseen hotellin yleisöpuhelimesta kertoakseen sydäntäsärkevän tarinansa. Toimittaja teki kaikkensa jäljittääkseen puhelun, mutta myöhästyi. Poliisin saapuessa paikalle Lee oli jo päättänyt elämänsä, päähänsä ampuen.

Poliisi löysi Leen taskusta repaleisen liitupiirroksen, jossa oli allekirjoitus lapsellisella käsialalla. Piirros oli hänen tyttärensä Shirleyn, joka paloi tulipalossa viisi kuukautta aiemmin. Piirrokseen Lee oli kirjoittanut, "Pyydän, että jätätte tämän takkini taskuun. Haluan, että se haudataan kanssani." Shirleyn hautajaisten aikaan Lee oli surun murtamana pyytänyt tuntemattomia ihmisiä hautajaisiin. Shirleyn äiti oli kuollut tytön ollessa kaksivuotias, eikä muita sukulaisia ollut, jotka olisivat voineet osallistua.

Juuri ennen kuolemaansa Lee kertoi, ettei hänellä enää ollut syytä elää ja että hän tunsi olevansa maailmassa täysin yksin. Hän antoi vähät omaisuutensa kirkolle, johon Shirley kuului ja sanoi, "Ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä joku näkee hänen muistolaattansa ja kyselee, kuka Shirley Ellen Lee oli ja sanoo, "joku on rakastanut häntä paljon."

James Lee menetti kaiken toivonsa ja päätti elämänsä yksinäisessä puhelinkopissa. Traagista on, ettei hänen tarinansa ole mikään erikoistapaus. Maailmamme on täynnä ihmisiä, jotka toivottomuus voittaa.

Toivo, kuten rakkaus, on välttämätön elämän laadun säilymiseksi. Monet ihmiset menettäessään toivon kiroavat päivän, jona ovat syntyneet.

Nykyajan yhteiskunta kiiltelevässä edistyksessään lupailee toivoa houkuttelevissa paketeissa, mutta tiukan paikan tullessa huomaamme, että meille on myyty ainoastaan tyhjä lupaus; mainos.

Toivo, kuten rakkaus, on välttämätön
elämän laadun säilymiseksi.

Toivo ei löydy tieteestä tai teknologiasta. Kehittyneen teknologiamme avulla olemme keksineet miten ihmisen voi lähettää kuuhun ja kuinka avaruusalusta lennätetään Saturnukseen ja pidemmälle. Olemme kehittäneet mestarillisesti nopean maailmanlaajuisen kommunikointiverkon radion, TV:n, satelliittien ja internetin kautta. Olemme halkaisseet atomin. Olemme rakentaneet tietokoneita, jotka voivat ratkaista sekunneissa ongelmia, joiden ratkaiseminen ainoastaan muutama vuosi sitten vei viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Olemme edistyneet huomattavasti lääketieteen alalla. Mutta vieläkään emme ole oppineet, kuinka kanssaeläjiemme kanssa tullaan toimeen tai kuinka ihmissydämen toiveet kohdataan.

Toivo ei löydy tavaroiden omistamisesta. Tämän päivän maailmassa monet palvovat materialismin jumalaa, mittailevat menestystä euroilla ja centeillä, mutta eivät kiinnitä mitään huomiota elämän tärkeimpiin asioihin - ihmisen emotionaalisiin ja hengellisiin tarpeisiin. Siksi kodit rikkoutuvat ja avioero murjoo perheitämme. Raiskaus, lapsien hyväksikäyttö, teiniraskaudet ja vääristynyt seksuaalisuus ovat tulleet kansalliseksi häpeäksi samanaikaisesti kun itsemurhat ja huumeiden käyttö on tullut kansalliseksi tragediaksi - kaikki oireilua toivottomuuden tunteestamme.

Maailman vaurain valtio Yhdysvallat johtaa tilastoissa laittomien huumeiden kulutuksessa, käyttäen niihin 220 miljoonaa dollaria päivässä.

Toivo ei löydy fyysisestä kauneudesta. Yksi pakkomielteemme on fyysinen viehätysvoima. Totuus on, että hyvällä ulkonäöllä ei juurikaan ole tekemistä mielenrauhan kanssa. Niin viehättävät kuin vähemmän viehättävät ihmiset ovat usein erittäin onnettomia. Toisaalta fyysisesti vammaiset ihmiset voivat olla erittäin onnellisia, jos heidän emotionaaliset tarpeensa täyttyvät samanaikaisesti kun ne joilla on täydelliset vartalot voivat olla hyvin onnettomia, jos heidän emotionaaliset ja/tai ihmissuhteisiin liittyvät tarpeensa eivät täyty.

Sivu kaksi